Teatteriarvio: Amerikkalainen tyttö Teatteri Takomossa | cult24

Kuva: Heta Saukkonen

TEATTERIARVIO: Mitä, mitä, mitä? Seitsemän nuorta naista kirmaa ympäri pientä teatteria; he nauravat, kuiskivat ja kiljuvat; he kuolevat ja heräävät taas henkiin. Meno on leikkisä, irrallinen ja sekava – ja juuri siksi niin nautinnollinen.

Kyseessä on Aalto-yliopiston, TeaKin ja Teatteri Takomon yhteinen produktio Pro Finlandia-palkitun Monika Fagerholmin teoksesta Amerikkalainen tyttö. Ohjauksesta vastaa Essi Räisänen, ja lavalla nähdään enimmäkseen TeaKin taitavia näyttelijänalkuja.

Seutu-nimisessä paikassa koetaan suuri tragedia vuonna 1969, kun nuori amerikkalainen tyttö Eddie hukkuu Bule-nimiseen lampeen, ja hänen poikaystävänsä Björn hirttää itsensä metsään. Vielä vuosia myöhemminkin tapahtuma inspiroi paria pikkutyttöä, Sandraa ja Dorista, leikittelemään kuolemanvakavalla aiheella: he leikkivät Amerikkalaisen tytön mysteeri -nimistä leikkiä, joka näyttäisi vääjäämättä johtavan vuoden -69 tragedian toistumiseen.

Matka lämpiöstä teatterisaliin lyö alkutahdit esityksen surrealistiselle atmosfäärille. Himmeää projisointia vasten hahmottuva pörrötukkainen nainen heiluttaa maagisesti lanteitaan muiden näyttelijöiden tanssiessa hypnoottisesti, ja hymistessä esityksen tunnusmelodiaa – tuntuu kuin kävelisi jonkin David Lynchin elokuvan sisälle. Seinät ovat tummat, ja muutama spottivalo valaisee minimaaliset pienoismallilavasteet.

Näytelmän todellisia kiinnekohtia ovatkin sen miljöö ja tunnelma. Tarina itsessään on leikkiä, Amerikkalaisen tytön mysteeriä, joka limittyy niin esityksen, kuin sitä seuraavien katsojienkin todellisuuteen. Juoni hukkuu armottomaan Bule-lampeen näytelmän leikitellessä toistoilla ja staattisuudella.

Leikin keskiöön nousee vaaran viehätys, sekä uneliaan pikkukaupungin kyvyttömyys pitää salaisuuksia: hahmot ovat karikatyyreja harmaalla seudulla, harmailla unelmilla. Toistolla korostetaan ahdasta ja vangitsevaa elämänpiiriä, joka saattaa koitua asukkaansa kohtaloksi.

Kaikki näyttelijät olivat saumattomassa yhteydessä toisiinsa ja yleisöön. Nuorista taitureista nostettakoon esiin Nina Koponen, joka esitti hurmaavan piittaamattomasti homssuista ja rikkinäistä Sandraa. Vastaavanlaista omistautumista tapahtui myös Karoliina Niskasella, joka tulkitsi Sandran ystävän Doriksen roolin.

Moderni, ja runsaasti nykyteatterin keinoja käyttävä show ei avaudu ihan heti. Kaikki vaikuttaa aluksi keskeneräiseltä ja mielettömältä, kunnes esityksen kiero tunnelma levittää lonkeronsa katsomon takariviin saakka, ja sen sisältämä huumorin kukka puhkeaa pimeään kukoistukseensa. Selkeän logiikan etsiminen näytelmästä sen aikana olisi itsepetosta, ja ennen kaikkea rikos hurmaavaa esitystä kohtaan.

Arvio: 5/5

Matti Tuomela / Cult24

Amerikkalainen tyttö Teatteri Takomossa. Ensi-ilta 2.5.

Ohjaus: Essi Räisänen