Lue Arto Halosen vastine Mediuutisten Prinsessa-elokuvan uutisoinnista: ”Paheksuttavaa” | cult24

Katja Kukkonen näytteli Kellokosken Prinsessaa. Kuva: Terhi Kokkonen

ELOKUVA. Mediuutiset kertoi hiljattain, että Prinsessa-elokuvan tekemisessä olisi käytetty tausta-aineistona salassapidettäviä potilastietoja. Prinsessa-elokuvan ohjaaja Arto Halonen ja tuotantoyhtiö kiistävät kaiken. He julkaisivat tiedotteen, jossa he paheksuvat Mediuutisten skandaalinhakuista tapaa kirjoittaa aiheesta.

Tässä kokonaisuudessaan Arto Halosen ja tuotantoyhtiö Art Filmsin vastine:

Prinsessa-elokuva ei perustu salassapidettäviin potilastietoihin. Elokuvan tausta-aineisto koostuu julkisista tiedoista, jotka ovat olleet esillä mm. Helsingin Sanomissa ennen Prinsessa-elokuvaa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut huomautuksen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta Kellokosken sairaalan entiselle
ylilääkärille Ilkka Taipaleelle ja entiselle mielisairaanhoitajalle Ilkka Raitasuolle. Viraston mukaan Taipale ja Raitasuo luovuttivat kuolleen potilaan potilastietoja lainvastaisesti ulkopuolisille. Kyseessä on Kellokosken sairaalan entinen potilas Anna Svedholm (os. Lappalainen), josta Raitasuo on kirjoittanut Kellokosken Prinsessa-nimisen kirjan yhdessä Terhi Siltalan kanssa. Art Films production on taas tuottanut ja Arto Halonen ohjannut Pirjo Toikan, Arto Halosen sekä Paavo Westerbergin käsikirjoittaman ja Anna Svedholmin elämään perustuvan fiktiivisen elokuvan nimeltään Prinsessa.

Uutisoidessaan Taipaleen ja Raitasuon huomautuksesta väitti Mediuutiset uutisotsikossaan Prinsessa-elokuvan rikkoneen salassapitovelvollisuutta. Mediuutisten väitteet ovat synnyttäneet useissa tiedotusvälineissä uusia otsikoita Prinsessa-elokuvasta, kuten: Prinsessa-elokuvassa käytettiin potilastietoja laittomasti (Helsingin Sanomat), Arto Halosen Prinsessa rikkoi salassapitovelvollisuutta (Mesta) ja Suomalainen hittileffa toi ankarat seuraamukset (Iltasanomat). Useat tiedotusvälineet ovat myös kirjoittaneet aiheen yhteydessä että Prinsessa-elokuva olisi tehty Kellokosken Prinsessa-kirjan pohjalta (mm. Yle Uutiset, Helsingin Sanomat ja STT). Mediuutiset on aiemmassa artikkelissaan (otsikolla: Prinsessa-elokuvan taustat viranomaisten syyniin) myös kertonut Santeri Kinnusen näytelleen elokuvassa.

Yksikään näistä Mediuutisten väitteistä ei pidä paikkaansa. Prinsessa-elokuva ja Kellokosken Prinsessa-kirja ovat kaksi erillistä teosta ja fiktiivinen Prinsessa-elokuva ei perustu kirjaan. Prinsessa-elokuvassa ei ole käytetty Anna Svedholmin potilastietoja. Prinsessa-elokuvan tarinan pohjana on tiedot, jotka ovat olleet julkista materiaalia jo kauan ennen elokuvan käsikirjoitusprosessia. Myöskään Santeri Kinnunen ei ole näytellyt Prinsessa-elokuvassa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei ole 8.3. tekemänsä päätöksen perusteella katsonut tarpeelliseksi kuulla elokuvan tekijöitä. Art Films production toivookin, että aluehallintovirasto julkaisee salaiseksi luokitellun aineistonsa jotta voitaisiin nähdä pohjaavatko päätösperustelut faktoihin eivätkä oletettuihin ja vääristyneisiin tietoihin.

Ilkka Raitasuo on kertonut avoimesti käyttäneensä Anna Svedholmin potilastietoja kirjassaan. Hänellä oli Anna Svedholmin lupa potilastietojen keräämiseen, ja myöhemmin Raitasuo oli saanut luvan materiaalin käyttämiseen myös Svedholmin sukulaisilta. Potilastiedot hän oli saanut käyttöönsä Ilkka Taipaleelta. Ilkka Raitasuo toimi pitkään Kellokosken museon intendenttinä keräten tietoa Anna Svedholmista myös museon käyttöön.

Ilkka Taipaleen aloitteesta pystytettiin Prinsessalle patsas ja sen seurauksena Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi toukokuussa 1995 Esa Keron kirjoittaman laajan artikkelin Anna Svedholmin elämästä. Kuukausiliitteen juttu toimi innoittajana Prinsessa-elokuvalle. Kuukausiliitteen ohella Prinsessan elämästä kirjoittivat laajoja henkilöjuttuja myös muut lehdet (mm. Iltalehti, Seura ja ET-lehti) ennen Prinsessa-elokuvan julkaisua. Kuukausiliite viittaa jutussaan Anna Svedholmin sairaskertomusmerkintöihin niin skitsofrenian
kuin malaria-hoitojen yhteydessä. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan syyllistynyt salassapitorikokseen, koska Anna Svedholmiin liittyvä tieto oli artikkelin ilmestyessä julkista. Tiedot olivat olleet esillä Kellokosken sairaalamuseon ohella Lappalaisen sukuseuran kirjoituksissa, sekä Mielenterveyden keskusliiton KäsiKädessä lehdessä huhtikuussa 1995.

Art Films production hämmästelee ja paheksuu Mediuutisten skandaalihakuista tapaa julkaista artikkeleita vääristyneiden faktojen ja puutteellisten taustatietojen pohjalta.

Prinsessan tarina on tullut laajalti tunnetuksi Ilkka Raitasuon ja Ilkka Taipaleen työn ansiosta. Prinsessan taistelu ihmisyyden ja ihmisoikeuksien puolesta peilaa ja kritisoi tärkeällä tavalla myös tämän päivän kovenevia arvoja ja mielenterveyshoidossa jatkuvia ongelmia.

Raitasuolla oli Svedholmin lupa tietojen keräämiseen, mutta aluehallintoviraston mukaan potilas ei kuitenkaan voi antaa pätevää
suostumusta, jos hän ei terveydentilansa vuoksi kykene arvioimaan annettavan suostumuksen merkitystä.

Art Films production pitää tärkeänä sitä, että potilastiedot ovat salattuja ulkopuolisilta. Onko aluehallintoviraston tulkinta Anna Svedholmin kyvyttömyydestä päättää omien tietojensa käytöstä ja levittämisestä oikeutettu? Saman ihmisoikeustematiikan puolesta Prinsessa taisteli jo eläessään. Ja tuo teema on jälleen edessämme. Taipale ja Raitasuo ovat toimineet sydämensä mukaan ja tulkinneet potilaan ihmisoikeutta toisin kun aluehallintovirasto. Tuo rohkeus voisi olla myös oman elokuvansa arvoinen.

Arto Halonen, Art Films production AFP Oy

Tagged with: