KIRJA-ARVIO. Ladaromaani ei ole ihan tavallinen road trip -tarina, vaikka autonrämällä ajetaan halki Saksan. Eikä se ole ihan tavallinen kasvukertomus, vaikka kirjan 14-vuotiaat päähenkilöt näkevät auton sivupeileistä vilauksen saksalaisen yhteiskunnan jokaisesta kerroksesta, kohtaavat yhtälailla perheen, jossa jälkiruuat jaetaan tietovisalla kuin kaatopaikalla yöpyneen tytön. Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani on hieman näitä molempia, mutta vinon tuoreesta näkökulmasta.
Romaanin minäkertoja on 14-vuotias Maik Klingenberg, jolla ei ole paljoa odotettavaa kesälomansa alussa. Äiti lomailee alkoholistiparantolassa ja konkurssin partaalla haparoiva isä lähtee ”liikematkalle” nuoren sihteerikön kanssa. Silti Maikin suurin huoli liittyy erääseen tyttöön ja syntymäpäiväjuhliin, joihin pääseminen osoittautuu vaikeaksi: ”Pahimpia tylsimyksiä ja häiriköitä ei kutsuttu – venäläisiä, natseja ja idiootteja. Eikä minun tarvinnut arvailla pitkään, mikä niistä minä Tatjanan mielestä olin. Koska minähän en ollut venäläinen enkä natsi.” Käänteentekeväksi muodostuu ystävystyminen venäläislähtöisen Tschickin kanssa, joka kurvaa Maikin ajotielle varastetulla Ladalla.
Loput tarinasta on helppo arvata, ja juuri ennalta arvattavuus vaivaa kertomusta alusta loppuun. Epätodennäköinen ystävyys ja seikkailu moottoriteillä pakottavat Maikin näkemään elämänsä uudesta suunnasta. Kliseitä ei vältellä, vaan tarina päättyy tuttuun opetukseen: Ladan posottaessa on kuljettu myös sisäistä matkaa kohti syvempää itseymmärrystä. Kuitenkin yksittäisissä jaksoissa riittää yllättäviä leikkauksia.
”Niinpä minä aloitin. Aluksi yritin olla koskematta Isan päätä kädelläni, mutta on vaikea leikata toiselle kaljua niin pikkuruisilla saksilla ottamatta tukea. Ja vielä vaikeampaa on olla jatkuvasti tuijottamatta nenän edessä kaartuvaa paljasta rintaa. ’Hei, tuollahan on runkkari’, sanoi Isa. Katsoin metsänreunaan. Siellä seisoi vanha mies puiden edessä, ei siis edes puiden takana vaan niiden edessä, housut polvissa, ja veti käteen.”
Herrndorfin draamallinen käänteentaju, kyky tehdä viistoja havaintoja ja taito kääntää tilanteet päälaelleen ovat kirjan nautittavinta ainesta. Kohdittain Maikin katse osuu yksityiskohtiin, jotka onnistuvat kiteyttämään jotain yleismaailmallista tai muuten vain hervottoman hauskaa, ja välillä hän tulee tahtomattaan sanoneeksi auki ajatuksia ja asenteita, joiden todellisuus on pysäyttävää. Kuten yrittäessään virittää keskustelua perheen vietnamilaisen siivoojan kanssa: ”Tahdon aina kohdella niitä aivan normaalisti, mutta ne käyttäytyvät kuin palvelijat.” Maikin näkökulmassa on sellaista lapsenkatsetta, jonka kautta on mahdollista perata myös yhteiskunnallisia asetelmia näin (ikään kuin) viattomasti. Muukalaisviha ja tuloerot ovat aiheita, jotka toistuvat tiuhaan hänen Saksan matkallaan.
Se mikä tarinan suuressa mittakaavassa hävitään, voitetaan pienissä hetkissä. On kuin juoni olisi vain tekosyy päästä näyttämään Maikin silmien kautta maailmaa, jossa Ladan ovet aukeavat tennispallolla, fysiikan ”täyttä puppua” -lait saavat bensan virtaamaan ylöspäin ja nuoruuden menetetystä alabasterivartalosta uneksiva vanhus ampuu ilmakiväärillä kohti. Kuitenkin tuntuu harmilliselta, ettei yksittäisten tilanteiden tuoreus ja yllätyksellisyys kanna koko tarinan pituudelle.
Arvio: 2/5
Antti Lehtinen/ Cult24
Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani (Tschick). Suomentanut Heli Naski. (Atena Kustannus 2012), 271 s.
Uusimpia arvosteluita
