KIRJA-ARVIO. Englantilaisen kirjailijan ja runoilijan William Shakespearen (1564–1616) komediaa Loppiaisaatto (Twelfth Night) on hauska lukea, sillä siinä hassutellaan rakkaudella, väärillä henkilöllisyyksillä ja nokkelalla kielenkäytöllä. Näytelmän avauskohtauksessa päähenkilö Viola haaksirikkoutuu kaksoisveljensä Sebastianin kanssa Illyrian rannikolle, ja kumpikin uskoo toisen hukkuneen. He joutuvat mukaan leikkiin, jossa sekä ylhäiset että alhaiset paljastavat heikot kohtansa.
Loppiaisaatto rakentuu väärän henkilöllisyyden ympärille. Illyrian herttua Orsino rakastaa veljensä kuolemaa surevaa kreivitär Oliviaa saamatta vastarakkautta. Cesario-nimiseksi mieheksi pukeutuneena Viola pääsee Orsinon hoviin palvelijaksi, ja herttua päättää käyttää ”Cesariota” välittäjänä. Kreivittären sydän alkaa lopulta sykkiä, mutta ei Orsinoa kohtaan, sillä Olivia ihastuukin mieheksi pukeutuneeseen Violaan. Tämä puolestaan on pulassa, sillä hän on ehtinyt ihastua Orsinoon. Tilanne mutkistuu, kun Violan kaksoisveli Sebastian ilmestyy kuvioihin. Shakespeare solmii niin monimutkaisen solmun, että sen pystyy vain kirjailija itse avaamaan.
Tapahtumaympäristöllä on merkittävä osansa Loppiaisaatossa. Näytelmä sijoittuu Illyriaan, Adrianmeren itärannikolle, jossa sijaitsi antiikin aikana Illyrian kuningaskunta ja 1900-luvulla Jugoslavia. Seutu on tärkeä näytelmän romanttisen ilmapiirin luoja. Illyrialaisilla oli merirosvojen maine.
Näytelmän henkilökaarti on myös onnistunut; turhantärkeä hovimestari Malvolio on yksi Shakespearen tunnetuimmista hahmoista. Olivian kamarineito toteaa Malvoliosta, että tämä ”on jo puoli tuntia tepastellut auringossa ja opettanut hienoja tapoja omalle varjolleen.” Suuren osan näytelmästä viekin koominen sivujuoni, jossa monet henkilöt juonittelevat saadakseen hovimestarin uskomaan, että Olivia haluaa hänet miehekseen.
Näytelmä tunnetaan myös Paavo Cajanderin suomentamana. Myös Pentti Saaritsan miellyttävän selkeää ja taitavasti kulkevaa nykysuomennosta on nautinto lukea. Suomennos on aina suomentajan tulkintaa, mutta taitava suomentaja osaa välittää alkuperäisen tekstin tunnelman, ja siinä Saaritsa on onnistunut. Jos lukija on kiinnostunut Shakespearen tuotannosta, suosittelen Loppiaisaattoa lämpimästi. Sen sijaan ohjaaja Erik Söderblomin liialla tietomäärällä läkähdyttävän esipuheen lukija voi jättää viimeiseksi.
Arvio: 4/5
Laura Valkea / Cult24
William Shakespeare: Loppiaisaatto (WSOY), 171 sivua. Suom. Pentti Saaritsa
Uusimpia arvosteluita
