KIRJA-ARVIO. Kun elokuvaohjaaja Peter von Baghilta esitettiin tammikuussa massiivinen 16 filmin sarja Rotterdamin elokuvafestivaaleilla, sanoi ohjaaja itse uskovansa siihen, että tekemällä äärimmäisen kansallista taidetta voi sanoa jotakin kansainvälisesti tärkeää. On vaikea sanoa, olisiko von Baghin reseptin mukaisesti vielä ylimääräinen annos kansallisuutta auttanut György Spirón Kevätnäyttelyä, joka tuntuu paikoin uuvahtavan unkarilaisuutensa alle.
Spirón ensimmäinen suomennettu romaani käy päin unkarilaisen kirjallisuuden lempiaihetta – sosialistisen järjestelmän ahdistavuutta ja vuoden 1956 kansannousun vaikutuksia – mutta siinä missä maan kirjailijoiden valtavirta kuvaa sosialistista todellisuutta absurdiuden, ironian ja nyrjähtäneiden, fantasianomaisten tapahtumien kautta, Kevätnäyttely vaikuttaa sangen realistiselta ja vakavalta. Päähenkilön, tehdasinsinööri Gyula Fátrayn, onnahteleva elämä Budapestissä on tulvillaan historiallisia ja paikallisia yksityiskohtia sekä ihmisten välisiä hierarkioita ja jännitteitä, joiden syvemmät (useimmiten poliittiset) merkitykset jäävät aihepiiriä tarkemmin tuntemattomalle lukijalle auttamatta epäselviksi. Teoksen lukeminen tuntuu samalta kuin koko muu illanviettoseurue muistelisi yhteistä aikaansa kaupungissa, jossa ei itse ole koskaan käynyt.
Sitten tapahtuu jotakin. Romaani purskahtaa raivoisaan vimmaan, joka ruoskii armotta ihmisten mädännäisyyden, pelon ja välinpitämättömyyden ja tyyntyy sitten ironiseksi ja ahdistavan havainnolliseksi esitykseksi siitä ihmismielen dynamiikasta, joka tekee epäkelvoista järjestelmistä mahdollisia kaikkialla maailmassa. Gyula Fátraysta – jota kertoja koko romaanin ajan nimittää ”sankariksemme” – kasvaa ironinen hahmo, kuva ihmiskunnan hirviömäisyyksien toteuttajasta, siis kenestä tahansa, jolle maailmassa ei enää ole pakottavia epäkohtia, kun oma henki ja elanto on turvattu.
Uljaan lopun jälkeen romaanin alkuosallekin alkaa hakea jotakin laajempaa tulkintaa (ehkä nytkähtelevän sekava tarinankuljetus heijastelee järjestelmän tilaa?), mutta pääosin Kevätnäyttelystä jää ristiriitainen olo. Samaan teokseen mahtuu sekä taidokkaan näkemyksellisiä että suunnattoman pitkäveteisiä jaksoja, vain Unkaria tunteville avautuvia ja poikkeuksellisen yleisinhimillisiä kuvauksia. Jos tämän teoksen kauneuden tahtoo nähdä, on sen eteen ensin ainakin hiukan kärsittävä.
Arvio: 3/5
Helena Hakkarainen / Cult24
György Spiró: Kevätnäyttely (Avain), 307 s.
Uusimpia arvosteluita
